Jonkin aikaa takaperin postasin taas pitkästä aikaa aiheesta ompelu. Silloin minuun oli juuri iskenyt valtava inspiraatio aalto ja olin aloittanut operaatiota ensimmäinen kellohelmainen mekko. Tosiaan ideani oli aluksi hyvin suurinpiirteinen, tiesin haluamani kankaan värin ja sen, että pitsiä halusin siihen laittaa. Muuten suunnitelma muotoutui matkan varrella.
Helma oli viime kesän jäljiltä tuttua juttua, mutta yläosa taas puhdasta kokeilua. Tämä oli ensimmäinen, johon tuli helmaan vuori ja myös pitsin käsittely tuli uutena kokeiluna.
Mekko valmistui jo parisen viikkoa takaperin, mutta kuvien ottaminen venähti minun ja mieheni eroavien työvuorojen, aikaisin pimentyvien päivien ja muun ohjelman takia. Tänään kuitenkin onnisti ja pääsimme viettämään yhteistä huvittavaa, nolottavaa ja kaikin puolin riemukasta kuvaushetkeä.
Olen itse kaikin puolin tyytyväinen lopputulokseen. Mekosta tuli yllättävän hyvä pelkältä kokeilun pohjalta. Tosin lähes jokainen sauma tuli ommeltua kahteen kertaan kun tein hienosäätöjä ja parannuksia. Hiljaa kuitenkin hyvä tuli.
Kaikkein hermostuttavinta tässä projektissa oli ehdottomasti pitsien kiinni ompelu pitsin reunaa pitkin. Suoraan sanottuna pientä piperrystä. Pahin pyllyn puudutus oli tuo helman pitsi, jota ompelin kiinni kolme tuntia, neljä ja puoli metriä matkaa kera pitsin kiemuroiden!
Palkitsevinta oli pukea ensimmäistä kertaa täysin valmis omatekoinen mekko ja rakastua siihen niin paljon kuin mekkoon vain voi rakastua. Tätä voin kyllä kantaa ylläni ylpeänä omasta käden jäljestäni. Nyt kuitenkin vaalin tätä kesään asti kaapissa ystäväni häitä varten, mitä ajatellen projektin aloitinkin. Sen jälkeen tämä onkin vapaata riistaa käytettäväksi.
Viimeisenä vielä kuva rakkaasta kuvaajastani, jonka sain myös houkuteltua kameran eteen. On se vaan aika ihana kun jaksaa kaikkia hömpötyksiäni. <3
-ylpeä käsityöharrastelija Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti