Kun joulu ja uudenvuoden hömpötykset olivat ohi, syyhysi sormeni taas päästä ompelun pariin (olihan siinä jo ollut viikko ompelutaukoa). Olin pohdiskellut mielessäni, että nyt voisi olla hyvä aika alkaa tuhoamaan kangasvarastojani, jotka ovat päässeet turpoomaan yli retromatkalaukkuni. Varastoni sisältää ylijäämä kankaiden lisäksi myös muutamia sellaisia kankaita, jotka olen ostanut ajatuksena tehdä jotain, mutta ovatkin jääneet vain ajatuksen tasolle. Eli tilkku homminkaan ei tarvinnut ryhtyä, vaikka halusinkin pienentää varastojani.
Joululahjoiksi tekemistäni college seteistä rohkaistuneena päätin lähteä kokeilemaan perustopin tekoa. Toppi on vaatekappaleena minulle lähes joka päiväinen, joko sellaisenaan tai jonkun toisen paidan alla, joten opettelu olisi enemmän kuin aiheellinen. Kangas varastojeni kätköihin oli jäänyt puolentoista vuoden takaa pala suloista sokerikallo trikoota, jonka olin ostanut ihan vain sen suloisuuden takia sen enempiä ajattelematta. Trikookammoni oli kuitenkin lykännyt kankaan käyttöä aina vaan kauemmaksi ja kauemmaksi. Nyt rohkaistuneena halusin ottaa härkää sarvista ja edes yrittää.
Kaavan piirsin trikoomekon kaavan pohjalta, sillä mekon yläosa näytti juuri sellaiselta, millaisen topistani halusinkin. Ennen kankaan leikkaamista vertailin vielä kaavoja vanhaan toppiini, jonka pohjalta päädyin vielä hieman pienentämään kaavaa. Kun tarvittavat muutokset oli tehty, etenin kankaan kimppuun. Ompelun kanssa etenin hitaasti mutta varmasti sauma saumalta, eikä kauaakaan niin toppi alkoi oikeasti näyttää topilta, siis sellaiselta mikä olisi voinut mennä kaupasta ostetusta. Kun lopulta pääsin sovittamaan toppia, olin yhtä hymyä, minä onnistuin! Niin kauan olin pelännyt ja vältellyt trikoota materiaalina sen joustavuuden takia, että koen tämän suurena saavutuksena.
Ensimmäisestä onnistumisesta innostuneena päätin tehdä myös toisen topin, samasta kankaasta, mutta käyttäen kangasta eri suunnasta. Ensimmäisessä on mustat kallot oikeinpäin ja valkoiset väärinpäin, joten toiseen versioon laitoin valkoiset kallot oikeinpäin ja mustat väärinpäin. Toinen eteni jo ensimmäistä reippaammin, eikä aikaakaan niin sekin oli valmis. Loppujen lopuksi toppi osottautui oikeilla välineillä ja ompelukoneen säädöillä helpoksi ja nopeaksi vaatekappaleeksi. Olin siis ihan suotta vältellyt trikoota materiaalina kuin ruttoa. Kenties tänä vuonna saatan muutenkin uskaltautua kokeilemaan trikoovaatteiden tekoa, ainakin lähtökohdat ovat nyt hyvät.
-Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti