Keskiviikkona vietin rauhaisaa vapaapäivää ensin nukkumalla kunnon yöunet ja herättyäni aloittamalla uutta ompeluprojektia. Äitini soitteli minulle kun olin päässyt kahvikuppini ääreen ja kertoi käyneensä kaappejansa läpi siivouksen merkeissä. Hän kertoi myös löytäneensä kaappejen kätköistä nuoruusaikansa vaatteita ja vanhoja käsityölehtiä sekä -kirjoja. Soveimme, että äitini ja pikkusiskoni tulevat myöhemmin päivällä käymään aarteet mukanansa.
Olin etukäteen erityisen innoissani käsityölehdistä ja kirjoista, sillä niistä löytyisi aidosti vanhoja kaavoja. Nykypäivän käsityölehdissä innostun aina kaavoista, joiden inspiraatio on kaivettu historiasta, kauempaa tai lähempää. Tykkään muutenkin omassa pukeutumisessani yhdistellä vanhaa ja uutta omalla tavallani. Minulla ei ole pukeutumiseni suhteen pakottavaa tarvetta kulkea ajanhermoilla kaikenlaisten villitysten perässä, vaan poimin omaan mieleeni olevia palasia yhdistellen vanhempaan ja klassisempaan. Haluan kaikinpuolin olla pukeutumisellani oma itseni enkä mikään muodin sätkynukke.
Siksi oikeastaan ompeluprojekteissani on vahvasti läsnä menneisyys niin kaavojen kuin kankaiden osalta. Kangasvalinnoissani suosin paljon perinteisiä kuoseja. Polka dot, vichy-ruutu ja kukonaskel ovatkin vahvasti edusteittuina omatekoisessa vaatetuksessa. Ja jollei ostamani kankaan kuosi ole mitään näistä on se joko yksivärinen tai värisekoituksella perinteisen näköinen. Välillä saatan myös villiintyä ja ostaa sellaista kangasta, jonka kuosi on alkumaultaan omituinen, mutta hyvällä tavalla omituinen. En oikeastaan niin välitä hittikuoseista omien ompelusteni materiaalina vaan voisin sanoa välttelemällä vältteleväni kaikkia paljon esillä olevia kuoseja.
Kun illalla kerkesin pysähtymään kunnolla lehtien ja kirjojen pariin, yllätyin lehdestä, joka kantoi nimeä Muoti ja kauneus. Nimen perusteella ensi ajatukseni oli, että nyt on eksynyt mukaan muitakin kuin pelkkiä käsityölehtiä. Kun katsoin lehtiä tarkemmin, huomasin tehneeni liian hätäisiä johtopäätöksiä, sillä myös nämä muotia ja kauneutta käsittelevät lehdet sisälsivät käsityöohjeita ja kaavoja. Omituista! Lehdissä oli tietysti myös paljon juttuja hiuksista, meikeistä, muodista, parisuhteista ynnä muusta naisten hömpänpömpästä, mutta että kaavoja, olin hämmentynyt.
Jotenkin tuli sellainen olo, että käsityöt on ollut äitini nuoruudessa paljon enemmän läsnä naisten elämässä ja arjessa kun vertaa nykyhetkeen. Tuntuu, että tänä päivänä saa vain kummastuneita katseita kun kertoo ikätovereille harrastavansa käsitöitä. Muutenkin olen huomannut jännän jakauman kun jutustelu kääntyy vaatetukseeni tai vastaavasti hiuksiini ja kerron juttutoverin ihaileman asian olevan omatekoiseni. Ensimmäinen vaihtoehto on, että jutustelu kääntyy kunnon keskustelun puolelle ja toinen vaihtoehto on keskustelu toverin kuivahko "jaa" vastaus, johon jutustelu päättyy kuin seinään. En tiedä olisiko lopputulos erilainen jos valehtelisin vaatteiden olevan kaupasta tai tukkani kampaajan tekemä, tarina ei kerro. En myöskään aio ottaa siitä selvää, sillä kannan ylpeydellä omien kätösteni jälkiä oli vastaanotto sitten mikä vaan.
Lehdistä oli jännä huomata asioita, jotka ovat jo kertaalleen kipaisseet takaisin muotiin. Selkeitä esimerkkejä tällaisista oli lettikampaukset, haalarit, trenssit sekä vaatteiden yksityiskohtina frillat. Myös vaatteiden tuunaus vinkit, jotka on tälläkin hetkellä pinnalla, oli jutun aiheena. Nykyään vaan vinkit kulkevat enimmäkseen facebookin videoklippeinä tai youtube -videoina, idea kummassakin sama, toteutus vain hieman eri.
Ei tästä saamastani historia pläjäyksestä voi muuta sanoa kuin mielenkiintoinen aikamatka äitini nuoruuteen. On hienoa, että äitini on säilönyt lehtiä ja kirjoja kaikki nämä vuodet ja nyt minä pääsen nauttimaan niiden antimista. Löysin jo ensimmäisellä katselu kierroksella ainakin yhden toteutuslistalle pääsevän vaatekappaleen.
-historiasta hullaantunut Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti