Tänä vuonna päätin koota myös ompeluksistani samankaltaisen vuosikatsauksen kuin hiusjutuistakin. Vielä vuonna 2016 en olisi saanut kunnon vuosikatsausta aikaiseksi, koska ompeluharrastukseni vasta heräili silloin sitten kouluaikojen. Seikat jotka silloin johtivat minut ompelun pariin olivat kellohameiden törkyhinnat valmiina ostettuina, kellohelmojen, niin mekkojen kuin hameidenkin ainainen samankaltaisuus eivätkä ne aina vastanneet omia toiveitani ja viimeisimpänä seikkana kokoni vaikea saatavuus. Näiden vitutuksen aiheiden johdosta olen nyt päätynyt tähän mihin olen päätynyt. Jälkeenpäin olen varsin onnellinen näistä vitutuksista, sillä nyt voin olla pukeutumiseltani uniikimpi kuin koskaan.
Viime vuoden ensimmäinen ompelukseni oli samalla myös ensimmäinen vaativampi ompelutyöni. Sain kuin sainkin tämän pitsiunelman kunnialla loppuun asti ilman oikeastaan pahempia hermojen menetyksiä, joten tämä toimi samalla suurena uskon luojana ompelua kohtaan. Esittely postaukseen tästä
Mekon jälkeen päädyin vahingon kautta väsäämään itselleni takkia. Tämä ompelus olikin täysin sarjassa projektit joiden ei ikinä pitänyt syntyä. Onneksi kuitenkin syntyi, koska tämä takki on edelleen lähes jokapäiväisessä käytössä ja ompelus ompelukselta tulin varmemmaksi projektieni kanssa. Esittely postaukseen tästä
Yllättävän takkiprojektin jälkeen halusin palata takaisin yhdistelmään pastelli mintunvihreä + musta pitsi ja päädyin ompelemaan yhdistelmästä kotelomekkoa. Tämä oli ensimmäinen ompelus joka jollain tavalla muistutti pohjana ollutta kaavaa, tosin vain tyköistuvuudeltaan sekä kaula-aukon leikkaukselta mintunvihreän kankaan osalta, sillä pohjana oli tyköistuvan häämekon kaava. Esittely postaukseen tästä
Seuraavassa ompelutyössä päädyinkin radikaalisti tottelemaan kaavaa ja ohjetta, koska halusin haastaa itseni tekemään ohjeen mukaan. Tämän housuprojektin aikana ohjeita siis tavattiin niin kauan kunnes olin tasan kärryillä siitä, mitä piti tehdä. Vaikka olo oli kuin olisi uudelleen opetellut lukemaan, oli tämä itseni haastaminen hyvää ja tarpeellista harjoitusta. Esittely postaukseen tästä
Kun ensimmäiset palazzo housuni olivat valmiit, halusin tehdä myös toiset, sillä olin löytänyt juuri sopivan lähes päänsärkyä aiheuttavan raitakankaan. Tämä toinen erä menikin jo sutjakasti lähes ulkomuistista, koska tein nämä heti vaaleanpunaisen valmistuttua. Esittely postaukseen tästä
Housu kokeilujen jälkeen palasin takaisin juurilleni, eli kellohelmojen ja itse piirrettyjen kaavojen pariin. Vaaleanpunaisen housu projektin tiimoilta olin rakastunut kyseiseen vaaleanpunaiseen kankaaseen ja palasin halusta yhdistää sitä mustaan pitsiin. Helman kanssa pysyin samoilla linjoilla kuin aiemminkin, koriste pitsireunalla mentiin ja tämän mekon "jutuksi" syntyi sydämen muotoinen pitsillä peitetty kurkistusaukko. Esittely postaukseen tästä
Aloin jo pikkuhiljaa odotella kesää ja työn alle päätyi korkeavyötäröiset shortsit. Nämä olivat vaatekappaleena sellainen, mitä olin jo hetken aikaa halunnut, mutta epäilykset omasta kropastani oli kesä toisensa jälkeen lykannyt hankintaa. Viime toukokuussa tulin sitten heittäneeksi epäilyt romukoppaan ja rupesin tuumasta toimeen. Kuvan hihaton kauluspaita on myös omaa käsialaani, vuodelta 2016. Esittely postaukseen tästä
Seuraavaksi palasin taas takaisin intohimooni, kellohelmoihin ja täysin itse piirrettyihin kaavoihin. Alunperin tästä projektista piti tulla ihan vain hame, mutta suunnitelma muuttui matkan varrella. Tähän työhön tulin kokeilleeksi laskostuksia, joita en juurikaan ollut aikaisemmin tehnyt ja niiden harjoittelusta tulikin tämän mekon pääelementti. Esittely postaukseen tästä
Turvallisen kellohelman jälkeen oli hyvä taas lähteä erilaisen projektin pariin ja päädyinkin ompelemaan pikkusiskolleni hänen pyytämäänsä ja suunnittelemaansa jumpsuittia. Tämä oli kaikin puolin vähän villimpi ompelutyö, ensinnäkin joustavat kankaat olivat minulle suurempaakin suurempi mörkö ja toisekseen jumpsuittiin oli tarkoitus saada lähes naamiaisasuun verrattavia elementtejä. Selvisin tästä kuitenkin suhteellisen kunnialla ja sain pikkusiskon tyytyväiseksi. Esittely postaukseen tästä
Kun kesä viimein saapui ja ystäväni polttarit lähestyivät aloin väriteeman varmistuttua tehdä itselleni asua polttareihin. Päädyin siis jälleen takaisin mukavuus alueelleni eli itse piirrettyihin kellohelmoihin ja samalla myös takaisin pitsin pariin. Tällä kertaa pitsin käyttö meni pidemmälle kuin koskaan ja sitä olikin loppujen lopuksi helman päälikerros sekä koristuksena yläosassa. Esittely postaukseen tästä
Oman polttarimekkoni yhteydessä syntyi myös salaprojektina itse morsiammelle mekko. Mekon kanssa lähdin liikenteeseen ajatuksesta mukava, väljähkö perusmallinen mekko, sillä mekon lopullisena tarkoituksena oli avioliittoneuvoilla ynnä muulla "suttaaminen", joita morsian keräsi tuntemattomilta koko polttareidensa ajan. Kaikkein parasta tässä projektissa oli se, että tein sitä kiireen pelossa myös ihan morsiammen nenän edessä mitä erikoisempien valkoisten valheiden varjolla. Oli kyllä palkitsevaa kun sain antaa polttari aamuna mekon hänelle ja paljastaa kaiken olleenkin valhetta. Oi oi, hyviä muistoja! Tästä minulla ei ole esittelypostausta ollenkaan eikä oikeen kunnollista kuvaakaan.
Kun ystäväni polttarit oli vietetty, oli viimein aika alkaa väsämään häihin suunnittelemaani jakkua. Olin niin rakastunut ideaan täysin omatekoisesta juhlavaatetuksesta, joten ei auttanut muuta kuin laittaa hihat heilumaan. Kellomekon kaveriksi lähdin tekemään ihan perus klassisen mallista jakkua, joka lämmittäisi minua kylmän kelin sattuessa tai illan pimeinä tunteina. Pieni valmistumis paniikki oli tämän kanssa läsnä, mutta sain kuin sainkin sen häitä edeltävänä iltana valmiiksi, huhhuh meinasi ihan hoppu tulla! Esittely postaukseen tästä
Tähänastisen elämäni suurimmaksi ompeluprojektiksi osottautui viime kesänä/syksynä syntyneet viikinkiasut halloweeniksi. Projektiin lähdinkin vähän "syteen tai saveen" -meiningillä koska se oli omanlainen hyppynsä tuntemattomaan. Haarniskaa aloitin kokoamaan renkaiden osalta jo polttari mekkojen jälkeen kun vietin noin kuukauden mittaista ompelu taukoa paketissa olleen sormeni takia. Se oli sellaista sopivan yksinkertaista, mutta pitkäaikaista hommaa tehdä sormi paketissa. Muilta osilta projekti lähtikin käyntiin vasta jakun jälkeen.
Vaikka projekti olikin minun ja mieheni yhteinen, oli oma osuuteni valtavasti suurempi, sillä se kattoi vaatetuksen meille kummallekkin kera oman haarniskani, käsivarsisuojien sekä molempien vöille roikkuvien tuluskukkaroiden. Projekti eteni hyvää vauhtia pitkin syksyä ja se valtasinkin suurimman osan syksyn postauksistani.
Kaikkein haasteellisimmaksi osottautui kuitenkin mieheni vaatetus, vaikka se olikin teknisesti sitä helpompaa, mutta tekemistä verotti oma tuntemattomuuteni miesten vaatetusta kohtaan sekä monet minun ja mieheni välillä olleet kielimuurit ideoinnin ja toteutuksen suhteen.
Projekti kuitenkin valmistui ajallaan vaikka vaatetuksen lisäksi omille hartioilleni vierähtikin kilven loppuun teko valmiiksi sahatusta vanerista eteenpäin. Näissä kyllä kiitos seisoi kun saimme halloweeninä pukea nämä päällemme kera maskeerausten. Valmiin projektin esittely postaukseen tästä
Minun ja mieheni viikinkiasujen jälkeen minulle jäi vielä halloweenin alle aikaa (kilven maalikerrosten hitaan kuivumisen väliin) toteuttaa ystäväni pyyntö hänelle tulevasta asusta. Ystävälläni oli asustaan selkeä visio, jota sivu tolkulla selattu netin ihmeellinen maailma ei pystynyt toteuttamaan. Asu oli kokonaisuudessa melko yksinkertainen, se koostui kauluspaita tyylisestä mekosta ja nahkavyöstä. Vaikka asusta ei teknisesti tullut omaan makuuni ihan niin täydellistä kuin olin itselleni riman asettanut, oli ystäväni erittäin tyytyväinen. Tästä en tullut postanneeksi mitään sen erikoisemmin kuin sen verran, että se vilahti jälkimaininkejen kuvissa.
Vuosi 2017 alkoi lähestyä loppuaan kun otin projektikseni överin pörrötakin, jonka kerkesin esittelemään vasta tämän vuoden puolella. Tämä projekti oli naamiasasujen jäljiltä sellainen paluu vähän "normaalimpaan Satuun", vaikka tästä heijastuukin naamiaisasujen jälkeinen pidemmälle viety luovuus. Kuvan hame oli taas puolestaan viikinkiprojektin välissä syntynyt rauhoittava helppo projekti, joka pääsi kuviin vasta tämän takin yhteydessä. Tämän kokonaisuuden esittely postaus vielä tässä.
Vuoden 2017 viimeiset ompelutyöt jäi kokonaan kuvaamatta kun menivät valmistuttuaan suoraan joulupaketteihin. Tein kahdelle, viime kesänä ja viime syksynä, syntyneille pikku nyyteille joululahjaksi college setit. Toinen sai paketissaan housut + paidan ja toinen housut + kaksi paitaa. Niiden tiimoilta tulinkin palanneeksi joustavan kankaan pariin sitten siskolleni tekemäni jumpsuitin ja opettelun aiheeksi päätyi myös kaksoisneulan käyttö sekä nepparit.
Nyt kun kaikki on listattu tällä tavoin yhteen niin eihän tässä voi sanoa kuin, että olipas ompelun täyteinen vuosi! Tästä jatketaan!
-Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti