Tulin tehneeksi tällä kertaa hyvinkin erilaisen DIY-projektin. Siitä asti kun aloimme miettimään polyrottinki sohvan ostoa, on meillä ollut mielessämme pienen pieni pöytä parvekkeelle, johon voi laskea esimerkiksi kahvikuppia. Haaveemme osottautui niin pieneksi ja neliöksi, ettei oikein silmää miellyttävää löytynyt. Vuoden päivät sitten elimme ilman pöytää, kunnes sain pienen nikkaroiti vision.
Löysin paikallisesta tavaratalosta täysin neliön ja suloisen pienen polyrottinki ruukun. Ruukussa oli irrotettava "sisäruukku", jota ilman siinä oli vain sisältä ontto pölyrottinkinen runko. Ostin sen ajatuksella, että joko tästä tulee käytössämme ruukku tai sitten jotain aivan muuta. Loppujen lopuksi siitä tuli jotain aivan muuta. Sain vision muokata ruukusta pöytä ihan vain yksinkertaisella "sisäruukun" pois ottamisella ja pöytälevyn väsäämisellä.
Aluksi projektin piti olla minun ja mieheni yhteinen pikku nikkatointi operaatio, mutta malttamattomuuksissani lähdin mieheni ollessa vielä töissä, hakemaan tykötarpeita pöydän toteuttamiseen. Projektin toteutukseen tarvitsin puulevyä, hiomapaperia, mustaksi sävytettyä lakkaa, pensselin ja muutaman ruuvin. Saha, mittausvälineet ja porakone löytyi jo omasta takaa.
Tykötarpeiden kanssa tultuani kotiin, en myöskään malttanut odottaa alottamista siihen asti kunnes mieheni tulisi kotiin, niinpä rupesin toimeen omin nokkineni. Aloitin projektin mittamaalla ruukun päälipuolen mitat itse pöytälevyä varten sekä sisämitat ruukun suuaukosta pöytälevyn alapuolelle tulevaa palikkaa varten. Kun tarvittavien palojen mitat olivat selvillä, piirsin sahausta varten ääriviivat ja aloin sahaus puuhiin. Seuraavaksi hioin palasten reunat sileiksi ja muut pinnat lakkauksen pohjatyönä. Kun hiomiset oli hiottu, oli lakkauksen vuoro. Aluksi laitoin kumpaankin palikkaan kaksi lakkakerrosta.
Kuivuttuaan, en ollut tyytyväinen, joten päädyin hiomaan palaset lähes alkupisteeseen asti. Kokeilin uudestaan ja tällä toisella kerralla pinta jäi epätasaiseksi, ei hyvä, joten uudestaan. Tällä kertaa hioin vielä huolellisemmin palikat lähelle alkupistettä. Kolmas kerta toden sanoi ja sain pinnasta omaa silmääni miellyttävän.
Tässä vaiheessa olin päättänyt jo haluavani tehdä projektin kokonaan itse, vähän kokeilla mitä tällainen ei nikkari saa aikaan. Ainut missä jouduin pyytämään mieheltäni opastusta, oli porakoneen käyttö, jota harjottelin testipalasiin hänen opastuksellaan. Kun harjoitukset oli harjoteltu, kiinnitin pöytälevyn palikat toisiinsa ihan itse! Sitä myötä pöytä tulikin valmiiksi. Pöydästä tuli omaan silmääni melkoisen hyvä, jopa yllättävän hyvä. Nyt saan ihastella pöytää parvekkeella vienolla kainolla ylpeydellä.
-Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti